Pää tukevasti pilvissä

Olen antanut itselleni luvan uskoa, että Keniasta kuuluu pian, jopa ennen kuin lumi sataa maahan. Tälle ei tietenkään ole mitään takuita, ja koko aikataulu on ihan mielikuvitukseni tuotetta. Ikinä en ole itselleni lupaa tällaiseen haaveiluun! Pieni ääni hattarapilven uumenista sanoo, että kohta pudotaan ja korkealta.

Näin ollen huomaan ensimmäistä kertaa myös, että prosessi alkaa vaikuttaa työmotivaatiooni. Kesällä muiden lomaillessa siivosin kaikki turhat paperit pois, järjestelin tiedostojani ja päivitin loppuvuoden suunnitelmia. Uusien projektien aloittaminen ei hotsittaisi lainkaan. Aivan kuin olisin pian lähdössä jonnekin.

Olen suhtautunut työhöni melko intohimoisesti aina. Jopa siihen saakka, että edellisessä työssä poltin itseni loppuun. Uudessa paikassa aloitin puhtaalta pöydältä, ja olen yrittänyt pitää hommaa järkevyyden rajoissa – toisinaan jopa siinä onnistuen. Äitiyslomat eivät ole katkaisset työputkeani, vaan olen ollut alan töissä siitä asti, kun aloitin opiskelut, eli kröhön, pitkään. Ajatus siitä, että olisin poissa työelämästä ja aivan uudessa elämäntilanteessa tuntuu mukavalta ja houkuttelevalta. Nyt, kun olen alkanut uskoa, että muutos tapahtuu pian, voi olla vaikea motivoida itsensä uuteen laukkaan, jos niin ei sitten käykään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s