Käsittämätöntä, että on jo kesäkuu. Olemme saaneet päivämäärän oikeuden istunnolle: 24.6. Tähän ns. ensimmäiseen istuntoon meidän ei itse tarvitse osallistua, vaan vasta toista istuntoa varten matkustamme Mombasaan.
Päivämäärän saaminen ensimmäiselle istunnolle ei vielä tarkoita, että voisimme yhtään arvioida milloin saisimme prosessimme päätökseen. Toisaalta kotiinkaan ei ole vielä yhtään kiire. Olemme tutustuneet mukaviin, maailmaa nähneisiin ihmisiin, ja löytäneet oman paikkamme täällä pikkukylällä. Tietysti omia ystäviä ja perhettä on kovasti ikävä. Onneksemme monet heistä tulevat myös vielä vierailemaan Keniassa. Tälläkin hetkellä toinen mummeista on täällä vieraanamme.
Arkea rytmittävät pikku M:n leikkikoulupäivät, omat opiskelut sekä pienet hyväntekeväisyys- ja duuniprojektimme. Olemme käyneet myös pikku M:n koululla luennoimassa. Erittäin hauskaa vaihtelua ja ennen kaikkea todella innostunut yleisö! Olemme tehneet myös pieniä retkiä lähiseudulle. Kyllä vaan on Kenia täynnä hienoja paikkoja.
Pikkuinen perheemme tuntuu jo kovin luonnolliselta yksiköltä. Pikku M on oppinut jonkin verran lisää suomea, ja ymmärrys on lisääntynyt huomattavasti. Yllättäen eniten sanastoa on kertynyt mopoiluun liittyen. Kulkupelinämme täällä kylällä toimii mopo, eikä pikku M:ää tarvitse kahta kertaa houkutella mukaan kauppareissulle. 🙂