Kun puhelin ei soi

Kärsivällisyysvarantoni on aivan lopussa. Mitään ei irtoa, vaikka sammiota kaapisi kokkikaupasta ostetulla kalliilla nuolijalla. Tyhjä on, död, kaput. Mistä saisi ostaa lisää kärsivällisyyttä? Pitäisikö tsekata E-baysta. Ehkä jollain puolalaisella insinöörillä olisi hieman ylimääräistä? Olen valmis maksaman korkeankin hinnan.

Hetkessä eläminen ja oman elämän hallinnasta irti päästäminen vaatii sankarillista luonteenlujuutta, joka joinakin päivinä on ollut erittäin kadoksissa. On käyttäydyttävä täysin kuulisti, vaikka oikeastaan tekisi mieli repiä honkia juurineen maasta. Saakeli, kun ei tiedä mitään aikatausta – tai edes sitä, onko meille tulossa ns. aikataulua! Jos saisi edes pienen tiedon murusen, voisi järjestellä asuntoon ja töihin liittyviä asioita edes jotenkin meille edullisella tavalla. Pahinta on täydellinen radiohiljaisuus. Prosessista ja päättävistä kokouksista ei kuulu mitään, ei yhtään mitään. Keniassa on varsin levotonta. Huonoja uutisia tippuu viikottain: aseellisia hyökkäyksiä, kidnappauksia, lentokoneita huumelastissa putoaa maahan… Olen löytänyt Kenian katastrofien jäljille Twitterissä, ei ehkä olisi kannattanut, mutta en voi enää nyt lopettaa uutisten seuraamista. Pelkään, että valkonaamojen asuminen maassa kielletään kohta kokonaan.

Yhteyshenkilömme Suomen järjestössä ei vastaa sähköposteihin, joissa kysyn jotakin olennaista, mutta vastaa, kun ilmoitan että olemme kuukauden reissussa ja että tekstiviesteillä saa parhaiten kiinni. Iloista lomaa -toivotus tulee salamannopeasti. Tekisi mieli räjäyttää koko sähköpostilaatikko. Sen sijaan laitan kiltin poissaoloviestin.

Viime vuonna tähän aikaan emme uskaltaneet lähteä pitkälle kesämatkalle. Kitkuttelimme lomat viikon reissulla juhannuksen aikaan ja toisella lyhyehköllä matkalla syyskuussa. Muistan, kun siivoilin kaappejani hiljaisessa toimistossa toisten ollessa lomalla, ja mietin vuorosanoja tilanteeseen, jossa kerron Keniaan lähdöstä työkavereilleni. Sain itseni lähes kyynelehtimään. Sain aikaisia Save the date -kutsuja kun joululounaille ja mietiskelin myhäillen, että näinköhän olemme enää Suomessa.

Kun kristallipallo ei kerro mitään, ei odottajakaan voi viettää elämäänsä puhelimen vieressä vartoen. Voihan olla, että soittoa ei tulekaan ikinä. Niinpä tänä kesänä emme toista virhettämme. Kuukauden sukellusreissu on juuri alkamassa. Kevät on ollut superrankka, ja koetellut meitä molempia. Olemme auttaneet paljon lähipiiriämme, ja olemme itsekin saaneet paljon apua. Ilman läheisimpiä ystäviäni en olisi selvinnyt, kun synkkä virta nappasi kevätkuukausian otteisiinsa. Ymmärrän, että ystäviemme on välillä vaikeaa käsittää, miksi meillä on vaikeaa. Meillähän on kaikki vapaus tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Ruuhkavuosissa rämpivälle ystävälleni on turha selittää, että kurahousujen paikkaaminen ja maanantailettujen paistaminen ovat unelmalistallani kärkipäässä.

Joka tapauksessa olemme ansainneet tämän loman joka sekunnin. Tilaan nyt lasin samppanjaa.

Mainokset