Meanwhile in Kenya

Sängyssä maiskuttelee pieni poika, joka on antanut puolen tunnin kitisevän taistelun jälkeen periksi päiväunille. Ulkoa kantautuu liikenteen ja ihmisten ääniä; mopoja, kanoja, lehmiä, autoja, lintuja. Joku polskii uima-altaassa. Valkoiset verhot nousevat paahteisen tuulen mukana lähes vaakatasoon, ja tuuletin pyörii taukoamatta katossa. On alkuiltapäivän helteisin hetki – mitä otollisin aika pienelle siestalle. Mutta pienen pojan on vaikea saada unen päästä kiinni, mielessä vilisee kaikenlaista uutta ja outoa; lentokoneita, autoja, valkoista hiekkarantaa, uima-allasta, ravintolaa, kauppaa, leluja, kirjoja ja herkkuja. Lisäksi kintereillä pyörii jatkuvasti kaksi isoa valkoista: Mommy ja Daddy, jotka ovat huolissaan vähän kaikesta, kysyvät jatkuvasti onko vessahätä, pukevat kömpelöillä valkoisilla käsillään pojan päälle kummallisia vaatteitta, syöttävät hieman oudonmakuista ruokaa ihme aikoihin, eivät ymmärrä puhetta ja haluavat jatkuvasti halia ja pusutella.

Pieni poika ei ehkä ymmärrä, että hän ei koskaan enää palaa tuttujen hoitajien ja kavereiden luo lastenkotiin toiselle puolelle Keniaa, vaan nämä kaksi isoa valkoista tyyppiä ovat nyt vastuussa hänen hyvinvoinnistaan täällä Intian valtameren äärellä – ja myöhemmin kaukana Suomessa. Niin kauan, että hän on aikuinen. Päivä päivältä poika luottaa mommyyn ja daddyyn enemmän, testailee mitä kaikkea he antavat hänen tehdä, missä mene raja. Hän uskaltaa jo riehua, kikattaa, raivota ja itkeä täysin vapautuneesti – mutta vain kotona. Uusissa tilanteissa poika hakeutuu syliin, suu nipistyy tiukasti kiinni eikä sieltä tule inahdustakaan. Ihan turha tulla kyselemään mitä kuuluu ja mikä on nimi, hän on päättänyt että kodin ulkopuolella ei puhuta mitään. Se on isoille valkoisille ihan ok, small talkia ehtii opettelemaan myöhemminkin. Nyt on tärkeintä että ollaan kaikki kolme nyt tässä, ruoka maistuu, nukutaan ja leikitään.

7 kommenttia artikkeliin ”Meanwhile in Kenya

  1. Onnea!! Paljon jaksuja vanhemmille ja etenkin pikkuselle. Ihana kuulla että olette perillä!

  2. Oikein paljon onnea koko perheelle! ❤
    Meidän poika oli aikoinaan ihan samanlainen, kotona oli elämää ja vauhtia, mutta heti kun oltiin jossain muualla tai kotiin tuli vieraita poika meni hiljaiseksi. Jos oli elämääkin tärkeämpää asiaa vanhemmille, niin tultiin viereen, otettiin kädestä, käveltiin vessaan, lukittiin ovi ja siellä sitten kuiskattiin mitä oli sydämmellä.
    Se oli jotenkin niin hellyttävää. Nykyään tämä samainen pieni mies onkin jo 8 vuotta ja tilaa itse ruuat ravintolassa ja puhuu kohteliaasti vieraille (kunhan on ensin kurkistanut kulmien alta äitiä tai isää kohtaan että onhan tämä ihminen ok, voinhan sanoa jotain, vai menenkö piiloon).

  3. I hope that you don’t mind that I write in English. My Finnish is not so good. I am a Kenyan living in Finland and this is the first time I have never heard of a Kenyan being adopted by a Finnish family. Congratulations on your son and I hope he learns to love Finland as much as I have

  4. Aivan mieletön lukea tämä! Silloin joskus kun kirjoitit että adoptiot loppuu niin kurkkua kuristi teidän puolesta , kun itsekin adoptiojunassa olen ja tietää minkälaista vuoristorataa se on. Ihanaa että olette nyt kaikki kolme samankaton alla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s